Nykyajan elämä on usein ottamista – mutta mitä jos antaisimme takaisin? Tämä yhteisö elää sopusoinnussa luonnon kanssa ja noudattaa vastavuoroisuuden periaatetta. 

Kun valitset ruokakaupasta hedelmiä ja kasviksia tai ostat kotiisi uuden huonekalun, pysähdytkö miettimään, mistä ne ovat peräisin? Pidätkö pienen kiitollisuuden hetken planeetallemme, joka tarjoaa tämän kaiken? Suurimmalla osalla meistä vastaus lienee kielteinen. 

Mutta syvällä Kolumbian Sierra Nevada de Santa Martassa, joka on maailman korkein rannikolla sijaitseva vuorijono, Arhuaco-yhteisö elää toisin. He noudattavat vastavuoroisuuden filosofiaa, joka haastaa modernin erkaantumisen. Heille luonto ei ole resurssi, se on perhe. He eivät pelkästään ota luonnosta, vaan he pyytävät lupaa ja antavat takaisin. Heidän uskomuksensa? Jos huolehdimme luonnosta, se huolehtii meistä. Ehkä me kaikki voisimme oppia tästä jotain. 

Mitä on vastavuoroisuus? 

Kun mietimme maksamista länsimaisessa yhteiskunnassa, määritämme yleensä kaikelle hinnan, olipa kyseessä sitten raha tai palvelus. Jos esimerkiksi haluat ostaa omenan, maksat siitä rahaa, tai jos ystäväsi pyytää sinut illalliselle, sinä tarjoat puolestasi hänelle aterian. Vaikka saatamme ajatella, että vastavuoroisuudessa on kyse mentaliteetista, jossa ”sinä raaputat selkääni, minä raaputan sinun”, Arhuaco-yhteisölle vastavuoroisuus ei tarkoita transaktiota. Tavan, jolla maksat takaisin, ei tarvitse olla suora palveluksen vaihto tai edes tasavertainen takaisinmaksu. Siinä on kyse myötävaikuttamisesta suurempaan antamisen ja saamisen kiertokulkuun, joka ylläpitää elämää.  

Arhuaco-yhteisössä ei vaihdeta rahaa, vaan ennemminkin suositaan vaihtokauppaa ja yhteisöllistä yhteistyötä. Kun perhe tarvitsee apua istutukseen tai sadonkorjuuseen, koko yhteisö vetää yhtä köyttä tietäen, että seuraavalla kerralla palvelus palautuu luonnollisesti, ei välttämättä samojen ihmisten toimesta, vaan laajemman keskinäisen tuen kiertokulun kautta. 

Jos yhteisön vanhimmat eli ”mamot” ilmoittavat, että paikka tarvitsee pyhän talon ja se täytyy rakentaa, silloin kaikki aiemmat prioriteetit siirretään myöhemmäksi. Kaikki työskentelevät yhdessä. Mamot ja viisaat naiset sanallistavat sen, mitä Sierra pyytää ja mitä yhteisö tarvitsee, ja kaikilla on tärkeä rooli tehtävän toteuttamisessa. Juhlan aika koittaa, kun yhteisten ponnistelujen tulokset ovat nähtävissä, kosketeltavissa, asuttavissa ja nautittavissa.  

Anna takaisin ennen kuin otat 

Nykyajan elämässä monet meistä ovat omaksuneet ajattelutavan ”ota ensin, maksa myöhemmin”. Arhuacoille jokainen vuorovaikutus luonnon kanssa alkaa kiitollisuuden osoituksella. Ennen kuin he korjaavat satoa, rakentavat tai käyttävät luonnonvaroja, he antavat vastineeksi jotain – esimerkiksi symbolisen puuvillan palan, johon he ovat kietoneet aikeensa, tai jonkin muun kunnioituksen eleen. Tämä käytäntö varmistaa, että luonto ei ole pelkkä resurssi vaan kokonainen elävä olento, jonka kanssa he rakentavat suhteen, joka perustuu vastavuoroiseen huolenpitoon ja kunnioitukseen. 

Yhdessä luonnon kanssa, ei sitä vastaan 

Arhuacoille luonto ei ole jotakin heidän ulkopuolellaan olevaa, vaan se on osa heitä itseään. Heille joessa virtaava vesi on kuin suonissamme virtaava veri, puun kuori kuin iho ja juuret kuin luut. Luonnon vahingoittaminen tarkoittaa itsensä vahingoittamista, joten he kohtelevat ympäristöä samoin kuin omaa kehoaan, yhtä lailla huolehtien ja tiedostaen. Jos sataa, he eivät vastusta tai valita – he näkevät sen osana elämää. Tämä ajattelutapa opettaa sinnikkyyttä, mukautuvaisuutta ja syvempää yhteyttä ympäröivään maailmaan. 

Tietoisuuden uudelleenrakentaminen 

Arhuacojen tavat tarjoavat merkittävän opetuksen nykyajan maailmalle: meidän tulee olla tietoisempia teoistamme ja ympäröivästä maailmasta. Sen ei välttämättä tarvitse tarkoittaa, että antaisit lahjan luonnolle joka kerta syödessäsi jotakin tai ostaessasi jonkin tavaran tai tuotteen (vaikka sekin olisi mukavaa). Voimme aloittaa pienillä teoilla – tiedostamalla ruokamme alkuperän, harjoittamalla kiitollisuutta ennen kuluttamista ja, mikä tärkeintä, tiedostamalla vaikutuksemme. Pohdiskele tekojesi vaikutusketjua (sekä positiivista että negatiivista) ja miten ne kaikki heijastuvat luontoon.  

Laita hyvä kiertämään 

Kun olet saavuttanut tämän tietoisuuden, mieti sitten, miten voit laittaa hyvän kiertämään. Jos sanot kohteliaisuuden ventovieraalle, mieti, millainen positiivinen vaikutus sillä voi olla hänen päiväänsä. Jos istutat siemenen puutarhaan, mieti, kuinka muutaman vuoden kuluttua se voi olla ravinnon lähde. Muuttamalla ajattelutapaamme ottamisesta antamiseen voimme luoda uudelleen maadoittavan ja syvällisen yhteyden maailmaan, jossa elämme yhdessä kivien, puiden, kasvien ja niiden tuottamien hedelmien, veden, eläinten ja muiden ihmisten kanssa. Tämän myötä tiedostamme, että olemme kaikki tässä maailmassa, jossa me kaikki syömme, koemme janoa ja tarvitsemme sadetta ja aurinkoa. Me kaikki tarvitsemme ruokaa ja ruokimme aina jotakin, olipa se positiivista tai negatiivista… 

Pohjimmiltaan Arhuacojen tapa ajatella ja tehdä asioita muistuttaa, että luonto ei ole pelkästään ympäristömme – se on osa meitä. Kun kohtelemme sitä kunnioituksella, opimme sinnikkyyttä ja merkityksellisemmän tavan elää.